Jotenkin se vaan hiipii uudelleen mun luo. Itkettää enemmän, väsyttää enemmän. Tahtoisin vain jäädä kotiin. Työt ei kiinnosta, ystävät ei kiinnosta, parisuhde temppuilee. Tähänkö taas mennään.
Positiivista on se, että paino on pudonnut. Vai onko? Koska itseasiassa sekään ei edes tunnu miltään. Ei vaan huvita syödä.
Ja yhtäkkiä painan 57.9kg.
Ja yhtäkkiä tuntuu että mikään ei tunnu miltään.
maanantai 9. tammikuuta 2017
lauantai 7. tammikuuta 2017
KAIKKI HYVIN KOSKA NIIN MULLE KERROTAAN
Mikä sua masentaa? Älä stressaa noin paljoo asioita, teet ne asiat mihin pystyt vaikuttamaan ja niihin asioihin mihin ei pysty vaikuttamaan on turha kuluttaa aikaa.
Sulla on työ ja sulla on oma koti ja ihana poikaystävä, ei oikeesti mitään sellasta mistä olisi syytä olla allapäin.
Sulla on asiat niin hyvin, että sun pitää etsiä jotain huonoa vaikka asiat on niin hyvin.
Ja kaiken sen jälkeen
Onks nyt jotai huolia tai murheita?
Ei. Ei kai mulla sitten ole. Koska kaikki on toisen näkökulmasta katsottuna niin hyvin, että mitäpä tuohon listaan lisäämään. Kaikki on aivan helvetin hyvin.
Mitä mä vihaan eniten on se, että joku muu kertoo miltä musta tuntuu. Teillä kun ei nyt vain ole hajuakaan.
Olisipa edes mielenkiintoa kysyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)