PAASTO

Vitun oksettava lihava paska.

Miks päästit sen taas tähän, MIKSI.

Vituttaa, että kaikki narut on omissa käsissä ja siltikään ei saa mitään aikaan.

Tervetuloa paasto.

ME

Ensimmäisen vuoden jälkeen me oltiin vielä ehjiä. Me oltiin rakennettu muuri meidän ympräille ja me naurettiin niille, jotka meidät yrittivät rikkoa. 

Nyt melkein kahden vuoden jälkeen, me aletaan särkyä. Kyyneleet nousevat mun silmiini, kun mä ajattelen miten sä olit sen tytön seurassa. Tai sen toisen tytön. Mutta sä vannoit ettei ensimmäinenkään merkannut mitään. Ei toinenkaan. Et sä edes muista miltä se toinen näytti. Ei se tuntunut miltään. 

Mä en haluaisi ajatella. Mä en haluaisi muistaa, miten se on sattunut muhun niin paljon, etten ole pystynyt hengittämään. Mutta taas tänä iltana, kun mä makaan yksin sängyssä, en voi muuta. En voi muuta kuin ajatella mikä meidän tulevaisuus on. Sä tiedät, että pian mä lähden pois. Ja valitset silti muut ennen mua. Sä tiedät että me ollaan erillään ensi vuosi. Ehkä myös kaksi seuraavaa. 

Enkä mä haluaisi luovuttaa. Kun tuntuu, että me ollaan aina oltu me, enkä mä tahdo tietää millasta se olisi erillään. Mutta mä en halua, että muhun sattuu enempää. Mä en haluaisi että se kaikki mikä meillä on, särkyy. Enkä mä tahdo menettää sitä kaikkea mitä meillä on. 

Mä odotan. Tälläkin kertaa. Mä odotan, että sä tulisit kotiin mun luokse ja me oltaisiin taas ehjiä. Mutta ehkä me ollaan jo niin säröillä, ettei meitä pysty korjaamaan. Vaan rikkomaan tuhansiksi kappaleiksi.

PIMEYTEEN

Kai mä jollain kierolla tavalla toivoisin että mut huomattaisiin. Tai mun äärettömän paha olo. Elän kuplassa, jossa kaikki tapahtuisi hienovaraisesti ennen kuin mun on palattava todellisuuteen. Tiedän miten asiat menisi todellisuudessa, mutta mun kuvitelmissa kaikki särkyy kauniilla tavalla.

Koska se on helpompaa.

Koska siten mun on helpompi olla. Helpompi hengittää.

Ja todellisuudessa,

ainoa mikä särkyy on minä itse, eikä sekään ole kaunista.

mut mä en jaksa enää välittää.

HUOMAAKO KUKAAN

Tuntuu, että joku kuristaisi. Pakottaa parvekkeelle, että saa puhdasta ilmaa. Ja mä katson kaiteelta alas. Miltä tuntuisi vain pudottautua.

Ote tiukentuu ja mä yritän huutaa, mutta kukaan ei kuule. Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja hengitän ulos.

Katso mua silmiin ja näe mun läpi. Näe se kaikki paha, koska mä en jaksa enää.

Älkää suuttuko jos satutan itseäni. Mä en tiedä mitä tehdä.

EHKÄ

Jos voisin, mä kertoisin että muhun sattuu. Edelleen. Puukko viiltää suoraan keuhkoihin, tuntuu ettei pysty hengittää.

Eihän sillä oo mitään väliä, "näytät kuitenkin niin hyvinvoivalta."

Toivon, että joku rukoilee mun puolesta, koska mä en enää tiedä missä ja miten mun kuuluisi olla.

Mitä mä haluaisin juuri nyt? Mä tahtoisin hukuttaa jokaikisen tunteen. Mä haluaisin jättää puhelimen kotiin ja unohtaa kaiken. Vain minä ja mun ajatukset. Kävellä kauas pois. Pois kaikesta siitä mitä mun on pakko tehdä. Pakko jaksaa.

Ehkä mä oon syömättä nin kauan kunnes taju lähtee. Ehkä mä teen pienen pienen viillon. Ehkä mä turrutan kaiken sen mikä satuttaa.

MIKÄÄN EI TUNNU MILTÄÄN

Jotenkin se vaan hiipii uudelleen mun luo. Itkettää enemmän, väsyttää enemmän. Tahtoisin vain jäädä kotiin. Työt ei kiinnosta, ystävät ei kiinnosta, parisuhde temppuilee. Tähänkö taas mennään.

Positiivista on se, että paino on pudonnut. Vai onko? Koska itseasiassa sekään ei edes tunnu miltään. Ei vaan huvita syödä.

Ja yhtäkkiä painan 57.9kg.

Ja yhtäkkiä tuntuu että mikään ei tunnu miltään.

KAIKKI HYVIN KOSKA NIIN MULLE KERROTAAN

Mikä sua masentaa? Älä stressaa noin paljoo asioita, teet ne asiat mihin pystyt vaikuttamaan ja niihin asioihin mihin ei pysty vaikuttamaan on turha kuluttaa aikaa. 

Sulla on työ ja sulla on oma koti ja ihana poikaystävä, ei oikeesti mitään sellasta mistä olisi syytä olla allapäin. 

Sulla on asiat niin hyvin, että sun pitää etsiä jotain huonoa vaikka asiat on niin hyvin. 

Ja kaiken sen jälkeen

Onks nyt jotai huolia tai murheita? 

Ei. Ei kai mulla sitten ole. Koska kaikki on toisen näkökulmasta katsottuna niin hyvin, että mitäpä tuohon listaan lisäämään. Kaikki on aivan helvetin hyvin. 

Mitä mä vihaan eniten on se, että joku muu kertoo miltä musta tuntuu. Teillä kun ei nyt vain ole hajuakaan.

Olisipa edes mielenkiintoa kysyä.