KUULUMISIA

Niin. Tuntuu, että alan hiljalleen löytämään jonkinlaisen tasapainon elämään. Mä haluan pois tästä oravanpyörästä joka jatkaa pyörimistään. Mä oon edelleen sen otteessa, mutta tahdon pois. Mä haluan olla terve ja mä haluan nauttia elämän pienistä asioista. Mä tiedän, aina voi haluta tehdä vaikka mitä muttei kaikkea saa. Mä tiedän mikä helvetillinen projekti tää on ja mä tiedän että mä tuun välillä uudelleen vielä romahtamaan, ja sen jälkeen kiipeämään taas uudelleen ylös. Mulla on tukiverkko joka haluaa auttaa mua. Mun on otettava apu vastaan. Te jotka luette tätä, voimia. Ihan älyttömän paljon. Tätä ei osaa kuvitella ellei koe tätä itse. Tiedätte kyllä. Voimia.

MITÄ MÄ TEEN

Ensiviikolla mulla olisi mahdollisuus kertoa tästä kaikesta. Avautua, romahtaa, ja viimein antaa periksi. Mä oon niin sekaisin omista ajatuksistani, etten tiedä mitä haluan. Minkä takia mä kertoisin "ongelmasta" jota ei ole? Mulla on vaan niin helvetin paha olla.

 Jokainen ruoka, jokainen suupala minkä mä laitan kurkusta alas tuntuu imeytyvän joka ikiseen paikkaan mun kropassa. Mun ajatukset on täysi sekasorto. Ihan kaikkien asioiden suhteen. Mulla on maailman ihanin poikaystävä, mulla on ihana perhe ja mun ympärillä on ihmisiä jotka välittävät. Miksi mulla silti on tällainen olo. Tekohymy alkaa vähitellen valua mun päältä enkä mä tiedä miten saan sen pysymään enää pidempään. "Älä tee tästä kuitenkaan mitään ongelmaa.." Anteeks, mä myös lupasin etten satuta itseäni, mutta mä satutan kokoajan, etkä sä huomaa.

Mitä ensiviikolla. Mä joudun ristikuulusteluun yhden aikuisen kanssa, joka on melko läsnä mun elämässä joka päivä. Mä tiedän että se näkee mun läpi. Mä osaan jo melkein kuvitella mitä siellä tulee tapahtumaan, joka ahdistaa mua aivan jumalattomasti. Mä en vaan voi suunnitella asioita etukäteen tässä tapauksessa. Enkä mä edes osaa ajatella mitä mä haluan tehdä siinä tilanteessa kun se katsoo mun pään sisälle ja saa mun selässä kylmät väreet. Mutta mä en voi kertoa. Sehän tarkoittaa tämän lopettamista. Miksen silti etene tässä, vaikka ainut asia mitä tahdon on nimeomaan laihtuminen. Vaaka näyttää samaa edelleen vaikka solisluut alkaa jo paistamaan vähitellen. Sen painon täytyy pudota.