14.

Jos mä vaan ottaisin noi kaikki lääkkeet meidän kaapista. Kaappi on juuri sopivalla korkeudella, ei tarvitsisi edes kurottaa. mitä, lopeta. Ota nyt vaan se magnesium. yksi kappale siis. 

Mä nautin tästä kun mun ei tarvitse olla kenenkään kanssa. Nautin yksinäisyydestä ja nautin hiljaisuudesta. Eikä mun vatsa edes kurnimalla pilaa tätä hiljaisuutta. Mun silmät ja mieli on taas valmiita painumaan unille. Enhän mä vielä voi mennä nukkumaan, kello on kohta kolme. Sekavia ajatuksia, kapea tie, joka kapenee mitä pidemmälle kuljen. Ahdistaa. 

13.

Mun on vaan aivan pakko olla 57 kg syksyyn mennessä. Mä en lähde kouluun ennen 57 kg. Mä en näyttäydy missään tiukemmissa vaatteissa ennen 57kg. Mun on pakko saavuttaa se nyt. En anna periksi. En varmasti anna periksi. Oksettaa ajatus kouluunmenosta kun kaikki katsovat ja ajattelevat että "johan siitä on tullut lihava" Niin. Niin on, koska mulla ei ole yhtään itsekuria. Nyt sen on pakko löytyä. Tasan kuukausi koulun alkuun ja mä olen ainakin -4kg. Mun on pakko olla. Ihan pakko.

12.

Oon nolo läski paska. Hävettää jumalattomasti. Jotenkin vaan kaikki viimeaikaiset tapahtumat ei antanut mulle tilaa ajatella syömisiä ja tässä ollaan. Takaisin ihan täydellisessä aloituspisteessä. 62 kg. Vuosi sitten painoin saman verran. Kaikki vuoden tappeleminen itseni kanssa aivan hukkaan. Hävettää niin paljon, etten pysty katsomaan itseäni peilistä. Mikä mua vaivaa? Kaikki muut pystyy siihen miksi minä en pysty?