tiistai 14. heinäkuuta 2015

14.

Jos mä vaan ottaisin noi kaikki lääkkeet meidän kaapista. Kaappi on juuri sopivalla korkeudella, ei tarvitsisi edes kurottaa. mitä, lopeta. Ota nyt vaan se magnesium. yksi kappale siis. 

Mä nautin tästä kun mun ei tarvitse olla kenenkään kanssa. Nautin yksinäisyydestä ja nautin hiljaisuudesta. Eikä mun vatsa edes kurnimalla pilaa tätä hiljaisuutta. Mun silmät ja mieli on taas valmiita painumaan unille. Enhän mä vielä voi mennä nukkumaan, kello on kohta kolme. Sekavia ajatuksia, kapea tie, joka kapenee mitä pidemmälle kuljen. Ahdistaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti