Mä tiedän että se kysyy, niin mitä mä vastaan? Että kaikki on hyvin? Mikään ei ole hyvin.
Sanonko mä, että ajattelin hakea apua. Niin sä ajattelit puoli vuotta sitten.
Mä en osaa kertoa tai sanoa ääneen, kuinka mun on paha olla. En vain pysty. Mä voisin näyttää sen, mutta en pysty sanomaan sitä ääneen. Että auttakaa mua, sillä mä en jaksa enää.
Laitanko maskin takaisin naamaan ja tsemppaan taas niin kauan kun jaksan. Mä en jaksa tsempata. Mä en jaksa mitään. Mä haluaisin vain tuntea itseni ehjäksi.
Huijaanko enemmän itseäni vai muita.
Onko mun edes pakko jaksaa.
Mä haluaisin, että joku katsoisi oikein syvälle mun silmiin. Ei tarvitse sanoa, ei tarvitse puhua. Nähdä vain mun silmistä tämä ahdistus ja pelko mikä pitää mut niin kovassa otteessa.
Auttakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti