Ahdistaa ajatus ensi viikosta. Mulla soi herätys jo pian töihin. Uusi viikko, uusi treeniviikko, uusi työviikko. Ahdistaa vaan niin paljon. Ja mitä painon suhteen on tapahtunut.. Mä oon syönyt niin paljon ja ihan liikaa. Niin liikaa, etten pysty edes kirjoittamaan sitä tähän. Mutta sen tiedän että paino on palannut takaisin lähes 59kg. Ja kyllä, mua hävettää aivan suunnattoman paljon.
Toisaalta oon jollakin tavalla iloinen, että pitkästä aikaa söin ihan niin paljon mitä vatsa sieti. Hain oikein sitä pahaa oloa, joka sai mut yökkäämään. Ymmärsin ettei se tee mua onnelliseksi. Laihuus tekee. Tunnen itseni miljoona kertaa kauniimmaksi kevyempänä. Se tekee mut onnelliseksi, että päivän päätteeksi tiedän pysyneeni sopivan vähäisissä ruokamäärissä, ja olen liikkunut sitäkin enemmän. Se saa mut onnelliseksi.
Syksyyn on aikaa ja siihen mennessä olen ensimmäisessä maalissa. 55kg. Se on pakko saavuttaa. Se ei vaadi kuin 4 kg, ja mä pystyn siihen. Mun on pakko pystyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti